Olen seurannut useilta blogeilta, kuten MonkeyFoodin, Sillä Sipulin ja Polkkapossun ihania pavlovatuotoksia, niin tietenkin minunkin piti kokeilla tätä klassikkoherkkua. En koskaan ennen ole tehnyt marenkia, joten olin jännittynyt saanko yhtä hienon lopputuloksen, kuin muut bloggailijat. Olin edellisenä viikonloppuna saanut vatsani kipeäksi syötyäni puoli kiloa kirsikoita, mutta kuitenkaan en pystynyt niitä kaupassa vastustamaan. Pavlovaversioni on siis vaniljainen kirsikkapavlova. Pavlovan tekee vielä oikein viehkeäksi nimen alkuperä, venäläinen balettitanssija Anna Pavlova. Onnistuin jotenkin ottamaan Nigellan kirjasta suklaapavlovan pohjan reseptin, joten tässä tämä marenkiherkkuni suuremmilla ainesmäärillä.
Vaniljainen kirsikkapavlova
Marenkipohja:
6 valkuaista
300 g sokeria
3 rkl maizenaa
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl vanilja-aromia
Täyte:
1 tlk vispautuvaa vaniljakastiketta
kirsikoita
Lämmitä uuni 180°C asteiseksi.
Vatkaa valkuaiset kovaksi. Lisäile sokeria vähitellen vatkaten samalla. Lisää varovasti maizena, etikka ja vanilja-aromi ja nostele ne vaahtoon. Levitä vaahto leivinpaperille halkaisijaltaan n. 23 cm kokoiseksi ympyräksi. Käännä uuni heti 150°C, kun laitat pohjan uuniin. Paista n. tunti- 1,15h. Jäähdytä marenki ja täytä.
18 kommenttia:
kylläpä näyttää hyvältä (täälläkin)! ja hyvää on!
saiskohan sitä itsensä balettitanssijakuntoon pelkästään tätä syömällä...:D
Kiitos:) Todellakin saa. Eihän kananmunanvalkuaisissa ole muuta kuin hyviä proteiineja:). Varsinkin kun on syönyt niin paljon pavlovaa, että se pavlovoi itsensä ylös:D
Niin kauniit kuvat! Ja epäilemättä herkkua. Pitäisi varmaan itsekin perässähiihtää tämä Pavlova-trendi...
En ole ennen tainnut kommentoida, vaikka täällä usein piipahtelenkin. Bloginne kuvat ovat silmäähiveleviä, resepteistä puhumattakaan!
Pavlova oli minulle todellinen yllätys, kuinka hyvää se oli. Mulla on marengista sellainen kuivakas mielikuva. Liity pavlovoivien kasvavaan joukkoon:D.
Kiitos mukavasta kommentistasi:). Ei teidänkään blogi minulle mikään vieras ole:).
Piti vielä kysymäni, että mureneeko tämä kovasti syödessä ts. onko se jotenkin hankalaa? On tulossa "vieraampia" ruokavieraita eli ei haluaisi kovin hankalasti syötävää jälkiruokaa. Ettei kenenkään tarvitse nolostua. :)
Mä en tiedä kuuluko sen mureta, mutta oma pavlovani mureni kyllä. Mutta ei sillä tavalla, etteikö sitä pysty leikkaamaan tai nostamaan jotenkin siististi lautaselle. Onko sulla mahdollista tehdä pientä testierää?
tulen nyt tänne toisten tontille huutelemaan...:) meilläkin mureni, muttei haittaa meininkiä lainkaan, eikä tee syömisestä hankalaa.
olen tehnyt toisenkin kakun postaamamme jälkeen ja se jollakin tavalla possahti yhtäkkiä matalammaksi koristeltuani sen. ei vaikuttanut kuitenkaan makuun, eikä ulkonäköönkään turhan pahasti.
Tule tule vaan:D. Mä oon tällanen pavlovanoviisi. Mut jos Tusla ajatteli, että se voi rapistuu jonkun syliin ja on hankala kaivella sieltä lautaselta sitä marenkia. Mä heitän kylässä aina kaiken pöydän kautta:D
Jotenkin tuli mieleen, että jos se murenee jonkun suhteellisen tuntemattoman mummelin syliin.
Saattaa olla, että pelaan varman päälle ja teen pannacottaa. Ei ainkaan murene ja kaikkien tekarit puree siihen. :)
Seuraava kysymyshän sitten onkin, että oliskohan jollakulla vinkata takuuvarma pannacotan resepti?
Mulla on. Kuinka pian tarviit? Laitat tarpeeks liivatetta niin tulee siitäkin kovaa:D
Panna Cotta kirjasta Silver Spoon
10g liivatelehtiä
1 l maitoa
5 dl kuohukermaa
100g sokeria
1 vaniljatanko halkaistuna
Liota liivate. Kaada maito kattilaan ja kuumenna juuri kiehumispisteen alapuolelle ja poista kattilla liedeltä. Älä kiehauta. Puristele liivate ja sekoittele maidon joukkoon.
Kaada kerma toiseen kattilaan sokerin ja vaniljan kanssa ja kiehauta varovasti samalla sekoitellen. Ota kattila heti liedeltä pois kun kerma kiehuu. Poista vaniljatanko ja sekoita kerma maitoon. Huuhtele kylmällä vedellä haluamaisi tarjoiluastia ja kaada kermamaito. Jäähdytä useamman tunnin ajan jääkaapissa kunnes Panna Cotta on hyytynyt.
En muista olenko juuri tällä ohjeella tehnyt Panna Cottan, mutta tutulta kuulostaa, tuskin voi mennä pieleen.
Ihanat kuvat! Koko blogin ulkonäkö on herkullisen houkutteleva.
Marenkileivonnaiset ovat minustakin helppoja ja varmoja esimerkiksi jälkiruokana ihastusta herättämässä.
Katriina: Kiitos paljon! Tosiaankin marengit ovat herkullisia ja näyttävän näköisiä, eivätkä isoa vaivaa vaadi.
Ei marengista tarvisi tässä tulla mielestäni rapeaa, ennemminkin sisältä vaahtokarkkimaisen löysää ja päältä sitten rapeaa. Se on mielestäni juuri tämän pohjan idea. pidin viimeksi uunissa 50 minuuttia ja oli ihan tarpeeksi ;D
Mä pidin reippaan tunnin ja oli sisältä ihanan tahmainen. Mutta teinkin tuolla suuremmalla ohjeella. Pelkäsin paistovaiheessa, että marenkini valtaa koko uunin.
mäkin tarkotin että päältä mureni, sisältä oli "tahmaista". etten (kauhistus!) vaan tule väärinymmärretyksi :) enkä minäkään mikään ekspertti tässä Pavlovassa ole, kaks vasta oon pyöräyttänyt. osaako joku sanoa mistä pussahdus ja kakun mataloituminen toisen tekeleeni kohdalla voi johtua / on vältettävissä?
Nami nami näyttää suussa sulavalle..:))
Kiitos Jenni:)
Lähetä kommentti