tiistai 30. syyskuuta 2008

Omenapiiraita - Apple tarts

Olen taas lueskellut rakkaaksi muodostunutta Wayne Gisslen leivontaraamattuani Professional Baking ja olen päässyt piiraspohjiin. Kirjassa kerrotaan, että käyttämäni Pâte Brisée sopii nimenomaan erinomaisesti suuriin piiraspohjiin leivottavuutensa takia ja pienempiin tarteletteihin käytetään yleisemmin hauraampaa taikinaa. Tein pieniä omenatarteletteja taikinastani ja yhden suuremman kastikkeella täytetyn omenapiiraan.

En oikein osannut nimetä suomeksi tuota isompaa piirasta, joten olkoon se edelleen custard tart. Custardille ei oikein tunnu löytyvän tähän tilanteeseen sopivaa käännöstä vai houkuttaako teitä munakastikeomenapiirakka tai maitokiisseliomenapiiras? Tai ehkä vain omenapiiras vanukkaalla...

Pahoitteluni, etten ole pahemmin ehtinyt lueskelemaan tai kommentoimaan kenenkään blogeja, mutta minulla on ollut aivan järkyttävä kiire lomani jälkeen. Toivottavasti kiireeni helpottaa ensi viikonlopun jälkeen! Yritän ehtiä viikolla edes ruokaa laittaman, kun on tainnut muutenkin lipsua tuo syöminen voileipälinjalle.. Aina kuitenkin löytyy aikaa parille omenapiiraalle.








Pâte brisée - Piirakkapohja

200g jauhoja
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
100g kylmää voita
1 muna
2 tl kylmää vettä
2 tippaa vaniljauutetta
0,5tl sitruunan kuorta

Sihtaa jauho, suola ja sokeri kulhoon. Pilko kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja lisää jauhoihin. Hiero sormin taikina korppujauhomaiseksi. Sekoita muna, vesi, vanilja ja sitruunankuori erillisessä astiassa sekaisin. Tee kuoppa voi-jauhoseoksen keskelle ja lisää nesteseos. Vaivaa taikina varovasti palloksi ja kääri kelmuun. Anna seistä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia. Kauli taikina jauhotetulla alustalla sopivaksi 25 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. Nosta taikina varovasti kaulimen avulla vuokaan ja painele sopivaksi. Laita taikina jääkaappiin n. 30 minuutiksi.


Omenatorttu - Apple tart

600g omenoita kuorittuna ja siivutettuna (n. 5-6 kokonaista omenaa)
1 piirakkapohja
90g sokeria

Levitä omenat piirakkapohjaan. Ripottele sokeri omenoiden päälle tasaiseksi. Paista uunissa 200 °C:ssa n. 45 minuuttia. Tai jos käytät pieniä tartelettivuokia, paista pikkupiiraita noin. 30 minuuttia.





Apple Custard Tart

450g omenaa kuorittuna ja viipaloituna
45g sokeria
1 piirakkapohja

Täyte:
1,2 dl maitoa
1,2 dl kermaa
60g sokeria
1 muna
1 keltuainen
1 tl vaniljauutetta

Laita uuni lämpiämään 200 C. Levitä omenat piirakkapohjaan ja ripottele 45g sokeria omenoiden päälle. Paista omenoitua pohjaa 20 minuuttia. Sekoita täyteainekset keskenään ja kaada täyte varovasti omenoiden päälle. Paista piirakkaa vielä 25 minuuttia tai kunnes täyte on kiinteää.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Provencen laventelia



Laventeli eli Lavandula angustifolia on Provencessa yleisesti käytetty ja viljelty yrtti. Suomessa laventelia käytetään yleisemmin huonetuoksuissa sekä kosmetiikassa ja ei niinkään useasti mielletä syötäväksi yrtiksi. Laventelin uskotaan lievittävän päänsärkyä, alentavan verenpainetta, virkistävän ja auttavan unettomuuteen.


Tämä kakku onnistui maullisesti todella hyvin, mutta unohdin vuokani korppujauhottamisen ja kakku tarttui hieman kiinni. Joten voitelu ja jauhotus ovat elintärkeitä ainakin hieman kuluneemmalle vuoalle.. Laventelin makua voit säädellä juuri niin paljon kuin annat kukkien maustua maidossa. Tähän reseptiin voit hyvin myös käyttää tuoreita laventelin kukkia, mutta niitä tulee vähemmän kuin kuivattuja.

Puolukkainen laventelikakku

2 dl maitoa
3 rkl kuivattuja laventelin kukkia
90 g voita
200 g sokeria
2 munaa
250 g jauhoja
1,5 tl leivinjauhoja
ripaus suolaa
3 dl puolukoita

Kuumenna maito ja laventeli, mutta älä kiehauta. Ota pois hellalta maustumaan. Vatkaa voi ja sokeri tasaiseksi. Lisää munat ja vatkaa kuohkeaksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Siivilöi laventelin kukat maidosta pois. Sekoita varovasti taikinaan vuorotellen kuivia aineita ja laventelimaitoa. Nostele puolukat lopuksi joukkoon. Voitele ja korppujauhota vuoka hyvin. Paista pitkulaisessa vuoassa n. 35-40 minuuttia 180C.







Crème brulée on yksi kestosuosikkini jälkiruoissa ja oli hauska kokeilla sitä vähän uudella tvistillä. Joissain löytämissäni resepteissä suositellaan laventelin kukkien maustumista jopa tunnin ajan maidossa, jota pidän omaan makuuni liian pitkänä aikana. Annoin laventelin maustua ehkäpä 5 minuuttia ja mielestäni laventelin maku oli selkeä, mutta ei kuitenkaan liian parfyymimäisen hyökkäävä.





Noin 4-5 kupillista

Laventelinen crème brulée

2dl maitoa
2dl kermaa
3 rkl kuivattuja laventelin kukkia
1 tl vaniljauutetta/1 vaniljatanko halkaistuna
5 keltuaista
1 dl sokeria
tummaa sokeria karamellikuoren paahtamiseen

Kuumenna, mutta älä kiehauta maito, kerma, laventeli ja vanilja. Siirrä kattila levyltä ja anna maustua hetki. Sekoita keltuaiset ja sokeri. Siivilöi maustunut kerma-maito laventelin kukista. Kaada hieman jäähtynyt maito-kerma keltuaisiin koko ajan sekoittaen. Paista 150 C 45 min-1 h uunista riippuen. Bruléen ei kuulu olla kokonaan hyytynyt vaan keskeltä hieman tutiseva. Ripottele ruokokidesokeri crème bruléen päälle ja paahda kaasupolttimella.




Laventelitee

1 tl kuivattuja laventelin kukkia
2,5 dl vettä
Anna teen hautua rauhassa 10 minuuttia. Teestä tulee hetkessä todella tumman sinisen väristä, mutta maku on todella hyvä.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Provencelaista harmaata kiveä




















Provencen Villeneuve-Loubetista on kotoisin kuuluisa ranskalaisen modernin keittiön kehittäjä Auguste Escoffier (1846-1935). Hänen 5000 reseptin kirjaansa Le Guide Culinaire (a Guide to Modern Cookery) käytetään edelleen ohjekirjana klassiseen ranskalaiseen keittotaitoon.

Tässäpä nämä kuvat lomaltani ja palailen asiaan tuliaislaventelien kanssa piakkoin. Jahka muistan minne hätäpäissäni matkalaukkua purkaessani kokkauslaventelini piilotin..

Sinisen rannikon keltaista











Keltaista kunnallistekniikkaa








Draamaa Nizzan kadulla..








Tämä on toiseksi viimeinen kuvakokoelmani. Kun katselee tuota taivaan sineä en yhtään ihmettele miksi Ranskan Rivieran rannikko on ja on ollut niin suuresti taiteilijoiden suosiossa. Upea valo ja meri yhtä sininen kuin taivas. Nautin lomalla suuresti Nizzan modernin taiteen museosta ja kaunotaiteiden museosta. Hektisten kaupunkilomien jälkeen on ihanaa vaihtelua vaeltaa rantakatuja ja katsella ihmisiä ja merta.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Mustaa ja valkoista











Mustavalokokuvausta olen kokeillut joskus teininä filmikameralle ja koulussa saimme itse kehittää valokuvat. Mustavalkokuvaus on haastavaa, mutta myös sillä saa luotua vahvoja tunnelmia. Ruokakuvat ovat mielestäni kauneimmillaan raikkaissa väreissä, mutta maisemat ja ihmiset ovat kauniita mustavalkoisena. Nykyään on niin helppoa digikamerasta nappia vääntämällä kuvata mustavalkoista tai seepiaa. Ystäväni rohkaisemana laitan tässä muutaman mustavalkokokeilun näytille.

Väri-iloa Côte d'Azurilla





Auringon valossa kaikki on ihanan värikästä ja kaunista. Jopa ränsistynyt betoni saa oman kauneutensa esiin auringon valossa. Käteni ovat muuttuneet kauniin ruskeiksi, kun olen valokuvannut kourat taivasta kohden viikon ajan. Aurinko ja lämpö on se mitä eniten pitkän talven aikana kaipaan. Ruokatuliaisenikaan eivät olleet lainakaan niin surkeat, mitä taannoisella Japanin reissulta tullessani.






Tuoksuvilta kujilta tuli osteltua ihania herkkuja: vaniljaista viikunahilloa, laventelihunajaa, shampanjasinappia, tryffeliöljyä ja tuoksuvia pieniä bouquet garni pussukoita. Omissa pussukoissani on mm. timjamia, korianteria, fenkolia, basilikaa.. Tulipa kotiin tuotua jopa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan tuulia lasipurkissa Ras El Hanoutin muodossa, jolla herkkupuodin kanat olivat maustettu. Ras El Hanoutia saa kylläkin ihan Suomestakin, mutta oma purkkini oli loppuun päässyt ja miksikäs ei kokeilisi ranskalaista versiota kyseisestä mausteesta.




Ihanaa vaniljaa notkuivat kauppojen hyllyt niin vaniljatankojen, kuin parfyymien ja eau de toilettien muodossa. Itsekin ehkä hieman tuoksun Madakaskarin vaniljalle... Ostin hieman halvemmalla hinnalla muutamia vaniljatankoja ja vanilja-aromia. Leivontakirjat olivat kohtuu halpoja, joista yksi ostosuosikkini oli Pierre Hermé:n kaunis Macaron. Lentokentältä kahmin vielä mukaani alueelle ominaista roséviiniä ja Ranskan Ellen á Tablen.


maanantai 22. syyskuuta 2008

Kotona taasen



Yritän kovasti palailla arkeen pesemällä suurta pyykkivuortani ja latailemalla koneelleni valokuvia ja matkalta ostamiani levyjä. Maustekaappini vaati myös hieman uudestijärjestelyä, jotta saan kaikki ostamani herkut upotettua kaapin uumeniin. Tässä kuitenkin hieman ensimaistiaisia Ranskan sinisen rannikon valokuvistani.

Otin matkaan uskollisen pokkarini ja jätin järkkärini viettämään ansaittua lomaa kotiin. Ruokakuvia ei nyt ole, vaan halusin ottaa kauniita tunnelmakuvia lomalta. Nopeasti kuviani nyt katseltuani silmääni pisti huikean sininen taivas, joka näkyy hyvin useassa kuvassa. Toinen ei niin mairitteleva asia ja totuus on, etten ole kovin onnistunut maisemakuvaajana ja hieman kaduttaa etten ottanut järjestelmäkameraani mukaan lomalle.




Toivottavasti nämä valokuvat tuovat kuitenkin päivää piristävää silmäniloa ja täytyy sanoa, että ihanalta aurinkoinen taivas näyttää täällä kotonakin! Vastailen ihaniin viesteihinne hieman myöhemmin ja kertoilen lisää matkastakin.


sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Tiramisu




En ollutkaan aikaisemmin tehnyt itse tiramisua, vaikka hyvinkin tuttu jälkiruoka muuten on. Kaupassani satuin näkemään pussillisen savoiardi-keksejä, joten päätin tiramisua sitten kokeilla. Tiramisureseptejä löytyy satoja, mutta itse tein alkuperäisen ohjeen mukaan ilman alkoholia. Resepti on Silver Spoon-kirjasta (Il Cucchiaio d'argento). Tiramisu maistui parhaimmalta oltuaan jääkaapissa yön yli.

Lähden Provencen herkkukeittiöiden äärelle hetkeksi lomailemaan ja valokuvailemaan, joten palailen viikon päästä kauhan varteen. Toivottavasti mukaan tulee uusia ruokaideoita ja valokuvia. Hyvää viikkoa kaikille tiramisuni myötä!

Tiramisu

2 munan valkuaista
4 keltuaista
150 g tomusokeria
400 g mascarponejuustoa
200 g savoiardikeksejä
1,75 dl jäähdytettyä vahvaa kahvia
200 g raastettua suklaata
Kaakaojauhetta koristeluun

Vatkaa valkuaiset kovaksi. Vatkaa tomusokeri ja keltuaiset vaaleaksi ja kuohkeaksi. Nostele varoen keltuaisten joukkoon mascarpone. Nostele valkuaiset juusto-keltuaisseokseen. Kasaa kerroksittain astiaan siten, että ensin tulee keksit, sitten suklaa ja sen jälkeen mascarponeseos. Kasta keksit kahviin ennen vuokaan laittoa. Koristele kaakaojauholla ja anna vetäytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.


lauantai 13. syyskuuta 2008

Piimäinen Panna Cotta




Panna cotta on ihanaa sekä kermaista ja kuuluu ihan suosikki jälkkäreihini. Sillä Sipulit olivat kokeilleet piimäpannacottaa joka kuulosti niin jännittävältä, joten täytyihän sitä ehdottomasti kokeilla. Muokkasin itse reseptin sopimaan kahdelle hengelle ja käytin sitruunan kuorta sitruunamehun sijasta. Kaapissani ei valitettavasti ollut tuoreita marjoja vaan söin sitruunaisen panna cottan granaattiomena-vadelmahillon kanssa. Oli todella ihanaa, kiitos Sipulit! Hyydytysastiasta kumoaminen onnistuu pitämällä astiaa hetken kuumassa vedessä.

Piimäinen Panna Cotta

1 dl maitoa
1 dl kermaa
1 dl piimää
sitruunan kuorta
50 g sokeria
2 lehteä liivatetta

Kuori kuorimaveitsellä siivu sitruunan kuorta. Laita liivate likoamaan kylmään veteen noin 5 minuutiksi. Kiehauta maito, sokeri ja sitruunan kuori. Sekoita liivate maito-sokerin joukkoon. Anna jäähtyä hetki ja lisää piimä sekä kerma. Ongi sitruunan kuori pois. Kaada haluamiisi kuppeihin ja laita jääkaappiin hyytymään. Hyydytin panna cottaa yön yli.


perjantai 12. syyskuuta 2008

Klassinen kanacurry




Tämä resepti oli harvinaisen maukas ja onnistunut kanacurry. Söin parina päivänä tätä, kun tein vähän reippaamman annoksen. Maku vain parani yön yli odotellessa. Klassinen kanacurry on mielestäni todella hyvä vieraille tarjottava curry, jonka voi tehdä etukäteen vaikka edellisenä päivänä. Parhaalta curry maistui mielestäni chapattien kanssa. Kuvissa poseeraa curryn kanssa ensimmäisen pullean pyöreä arpad-chilimme. Emme raaskineet tätä kuulemma ihanan miedon makuista chiliä vielä curryymme laittaa.

Klassinen kanacurry - Tharri Wala Murgh


1 rkl öljyä
1 sipuli silputtuna
1 laakerinlehti
ripaus muskottia
1/2 tl jeeran siemeniä
1 rkl valkosipulia
1 tl tuoretta inkivääriä
1-2 chiliä
1/2 tl kurkumaa
11/2 tl korianterijauhetta
suolaa
2 raastettua tomaattia
3,5 dl kuumaa vettä
450 g kanan paloja
1 tl jogurttia

2 tl garam masalaa
1 iso tl kuivattuja sarviapilan lehtiä (fenugreek)
Kourallinen silputtua tuoretta korianteria

Kuumenna öljy paistinpannussa ja paistele sipulia miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää laakerinlehti, muskotti ja jeeran siemenet ja paistele n.30 sekuntia. Lisää valkosipuli, inkivääri ja chilit ja paistele minuutti. Lisää kurkuma, korianterijauhe ja suola. Lisää 1 dl vettä ja tomaatit. Keittele kasaan kunnes kastike on paksua.

Lisää kanat ja sekoittele pannulla n. 4 minuuttia. Peitä ja hauduta kannen alla matalalla lämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää loput vedestä ja hauduta kanat kypsiksi n. 25 minuuttia. Lisää jogurtti ja hauduta 4 minuuttia sekoitellen. Lisää garam masala, sarviapila ja korianteri. Tarjoile kuumana.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Haineväkeitto spagettikurpitsasta




Kurpitsamoska-blogi voitti elokuun ruokahaasteen hienoilla punajuuriwrapeillaan ja asetti syyskuun ruokahaasteeksi kurpitsan. Olin kauan jo hautonut kurpitsa-kookos panna cottan tekoa ja se sopi haasteeseen kuin nenä päähän. Tietenkin kauppaan mentyä myynnissä ei ollut kuin kaksi järjettömän kokoista kokonaista kurpitsaa joita en todellakaan aikonut raahata kotiini, joten päädyin spagettikurpitsaan.

Uskomattoman hintalappusekoilun (kaupan vaaka antoi kurpitsalle kirsikkatomaattien hinnan, joten minulle annettiin saman kilohintaisen keräkaalin tarra kurpitsaani) ja kassan "varmasti yrität varastaa kurpitsan" -katseen ja "tiedän ettei tämä ole keräkaali" -selitysten jälkeen traumatisoituneena vaelsin kotiin vihaisena ja vannoen etten ikinä osta kurpitsaa, enkä mene kyseiseen kauppaan enää.

Panna cotta ideani oli ihan pilalla ja aloitin kovan googlauksen spagettikurpitsasta. Nopeasti silmiini pomppasi sanat sharkfin melon ja innostuin tästä kovasti. Hieman sivuja selailtuani minulle selvisi, että mm. kiinalaiset käyttävät spagettikurpitsaa (tai jotain samantyyppistä lajiketta) vale hainevänä koska sen säikeet muistuttavat haineväkeiton evän säikeitä.

Harvoin törmään mihinkään näin rumaan ruokaan, mutta kokeiltavahan se oli. Reseptivariaatioita löytyy useita, mutta pääideana taitaa olla keittää sian ja/tai kanan luista liemi ja keitellä kurpitsa siinä. Toiset poistavat kurpitsasta siemenet, toiset eivät. Keiton maku oli todella hyvä itse tehdystä liemestä johtuen, mutta ulkonäkö oli hieman luotaan työntävä.

Haineväkeitto spagettikurpitsasta

Kanan koipinuijia
1 rkl raastettua inkivääriä
1 spagettikurpitsa
suolaa
sokeria
vaaleaa soijaa
1 muna vatkattuna

Keittele kanan koipinuijia inkiväärivedessä n. tunti. Kuori liemestä kaikki kuona pois. Pilko ja kuori yksi spagettikurpitsa ja lisää kanaliemeen ja keittele n. 20 minuuttia. Lisää mausteet. Lisää muna nauhana keittoon koko ajan sekoittaen.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Suklaakeksit



En ole pahemmin muita keksejä itse tehnyt kuin biscotteja. Nyt kokeilin tehdän aitoja Chocolate Chip Cookieseja ja ihaniahan ne olivat. Keksit levisivät paistaessa uunissa aika isoiksi, joten jätä reippaat välit kekseihin. Tällä reseptillä tuli pellillinen tosi isoja cookieseja eli noin 6 kappaletta.

Suklaakeksit

75 g voita
60 g sokeria
60 g tummaa muscovadosokeria tai fariinisokeria
hipaus suolaa
1 muna
1 tl vaniljauutetta (tai esanssia, aromia)
150 g jauhoja
1/2 tl soodaa
150 g suklaarouhetta
60 g saksanpähkinärouhetta (tai haluamiasi pähkinöitä)

Vatkaa voista, sokereista ja suolasta tasaista tahnaa. Lisää muna ja vanilja vatkaten. Sekoita varoen joukkoon jauho-soodaseos ja vältä turhaa vatkaamista. Nostele taikinan joukkoon suklaa ja pähkinät. Paista 200C n. 10-15 minuuttia riippuen keksien koosta.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Sahramijogurtti




Tämä on hieman oikaistu versio intialaisesta makeasta jälkiruoasta. Upean vivahteen tähän tuo ihana ruusuvesi.

Sahramijogurtti

250 g maustamatonta luonnonjogurttia
muutama sahramin haituva
2 rkl kuumaa maitoa
2 rkl tomusokeria
ripaus kardemummaa
vajaa tl ruusuvettä
rouhittua pistaasia koristeeksi

Sekoita sahrami kuumaan maitoon ja anna maustua 5 minuuttia samalla lusikalla painellen sahramia. Sekoita muut ainekekset keskenään ilman pistaasia. Lisää sahramimaito ja sekoita tasaiseksi. Anna maustua 3 tuntia jääkaapissa. Koristele pistaasirouheella.